maanantai 31. toukokuuta 2010

torstai 27. toukokuuta 2010

Kevään kritiikki työ. ja kesäloma alkaaaa.

Jotenkin tää kuva näyttää paremmalta tietokoneen näytöltä kuin oikeasti.
Voi olla että kontrastia tullu enempi niin näyttää dramaattisemmalta. Oikeasti hailakammat värit.
Koko on noin 100cm x 50cm ja kovalevylle maalattu.

Meidän piti myös esitellä työ opettajille ja oppilaille. ja kertoa taustoja ja prosessista. tein pienen tekstipätkän jonka luin kaikille ääneen.


" Lähtökohtana taiteen terapeuttiset vaikutukset.

Lähdin liikkeelle värien kautta ja pyrin valitsemaan itselleni mieluisimman värin joka on turkoosi.
Maalasin pohjan kauttaaltaan kyseisellä värillä ja rupesin pohtimaan sitä etttä millaisia ajatuksia ja tunteita turkoosi väri minussa herätti.
jossain vaiheessa ajatukset lähtivät siirtymään sairaalamailmaan ja kirurgisiin operaatioihin. Siitä sitten ajatus että voisin lähteä maalaamaan jonkinlaista itseni tutkiskelua tai parannus opreraatiota konkreettisesti.

Ja olen usesti miettinyt sitä että miksi yleensä maalaan. Niin yksi motiiveista on ainakin tämä että haluan tutkia itseäni ja sitä kaikkea mitä omasta mielestäni ja mielikuvituksesta löydänkään. Mutta omien töiden tulkitseminen voi olla joskus haastavaa. se voikin viedä oman aikansa ennenkuin pystyy havaitsemaan töissään niitä ajatuksia mitä on ollut taulua maalatessa.

Myös omiin ideoihin ja ajatuksiin pitää luottaa. Oli ne sitten miten kummallisia tai hassuja. Koska mielenkiinto jotain asiaa kohtaan on merkki siitä että alitajunta haluaa meidän huomaavan joitain asioita. Asioita joita tunteemme haluavat käsitellä. "




torstai 20. toukokuuta 2010

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Ulkona maalaamista.

ollaan oltu koulussa tälläsellä ulkomaalaus kurssilla. Vieraillaan ja työskennellään taiteilija Ville Huhtasen ateljeessa. Kurssin tehtävänä oli löytää lähiympäristöstä jotain mielenkiintoista aihetta maalattavaksi.
Itse löysin vanhan jääkiekkokaukalon. Se herätteli aika hyviä fiiliksiä. Ainakin tälleen kesäaikaan kun sitä ei ajattele silleen ollenkaan luistelun kannalta vaan epämääräisenä alueena joka on aidattu noilla valkoisilla valleilla.
Sitä alkoi leikkimielisesti miettimään kaikkea muita tarkoituksia tuolle kaukalolle. Että minkä takia sellainen olisi täällä keskellä metsää. ja kuitenkin ihmisen tekemä. Ehkäpä sen on tarkoitus rajata jotain tai eristää muusta.
Ja mitähän sellainen ihminen ajattelisi siitä joka tulee aivan erillaisesta kulttuurista ja huomaa tämän rinkula rakennelman. Jänniä ajatuksia herättää tämä kaukalo.

torstai 6. toukokuuta 2010

Tuottoisa kurssi tämä.

Myöskin keskeneräinen tämä.
Näissä kuvissa on joskus ylityöstämisen riski. Kun työ lähenee valmistumista niin sitä kuitenkin haluis jatkaa ja viel vähän lisäillä kaikkee pikku kivaa. Usein silleen pystyy tuhomaan hyvänkin työn. Itse hillintää harjoittaa pitää.
Lähti muuten mukavasti akvarellimäisesti liikkeelle tää kuva. Tarkotuksella etenin kevyemmin kuin aikasemmissa maalauksissa. Lopputulokseen ja jälkeen olen enemmän kuin tyytyväinen.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Lisää tempera töitä.

Näissä töissä tekeminen ei oo ollu enään niin kankeeta. On enempi mietitty sitä tekemistä ja jälkeä.

tiistai 4. toukokuuta 2010

Tempera kurssi.

Elikkäs kanamunilla löträillään. Viikon mittanen minikurssi temperamaalauksen saloihin.


On tuntunu vähän siltä että oon ollu jumissa maalamisen kanssa. Ja enkö ole ollut oikeen tyytyväinen omiin töihin. Tuntunu siltä että se maalaus tapa jota teen ei oikein anna mulle mitään. Ehkäpä tää tempera kurssi on saanu mut aatteleen joitain asioita. Kuten sitä että millä tavalla maalaan. Lähin kokeilemaan rennompaa maalaustapaa ja katsomaan että mihin se johtaa. Herätti kyllä ajatuksia monenlaisia. Kuten sitä että miten nykyään olen maalannut. Siinä on ollut jonkinlaista rajoittuneisuutta. Vähän sellaista kömpelyyttä, nyhertämistä ja kaamavamaisuutta. Liian tiedostettua ja järjellä ajateltua tekemistä.
Tässä tempera maalauksessa lähdin ihan vpaaasti vaan maalaamaan ja lätkimään värejä. Ja keskittysin enempi siihen että sudin vaan kamaa paperille välittämättä siitä mitä käsi tekee. Myös leikin enemmän väreillä. Mitä en ole tehnyt niin paljon aiemmissa töissä.
Ehkäpä nää asiat on just semmosia mitkä aktivoi tunteita ja alitajuntaa. Oon ilmeisesti kaivannut enemmän juuri tätä vapautta maalaamisessa. Toivon että nämä ajatukset vie mua taas eteenpäin. Välillä tulee stoppeja ja niin niitä pitääkin tulla.  Silloin sitä pääsee taas jatkamaan johonkin toiseen suuntaan.